Eipä kyllä kuuna päivänä ole tullut mieleeni että kirjoitanpa vähän blogia, mutta niinpä vaan sitä tässä nyt rustailen ja yritän keksiä jotakin järkevää kirjoitettavaa. Tänään kun oli lauantai, niin lähdettiin käymään eräällä laavulla lasten kanssa ja paisteltiin Laidun Herefordin makkaraa ja vaahtokarkkeja.

 

IMG-20170128-WA0000.jpg

 

Eilen tuli muuten käytyä koulu viikon päätteeksi Seinäjoen Sarka messuilla pyörähtämässä ja sieltä ostin ensimmäisen kerran kokeeksi tota Laidun Herefordin makkaraa. Minun makuuni se oli aivan hyvää ja sopivan lihaisaa, myös muksutkin tykkäsivät, mutta toi emannus on enempi nuata jauhomakkara ihmisiä, niin se ei oikein dikannu (onneksi oli atrilliakin mukana). Sarka messuille ei olisi tänä vuonna varmaankaan tullut lähdettyä muuten ollenkaan, mutta meillä alkoi koulussa juuri maatalousteknologian perusteet kurssi ja siihen liittyvä tehtävä saatiin, jossa jokaisen täytyi käydä etsimässä ja tutustumassa Sarkamessuilla yhteen uuteen innovaatioon, joka liittyy jollakin tapaa ruoantuotantoon tai maatalouteen yleensä. No löysinhän minäkin sieltä yhden innovaation, tai ainakin mulle se oli uus juttu ja siitä pitäisi nyt sitten tehdä pieni esitelmä ja esittää se seuraavilla tunneilla muulle luokalle.

No niin, nyt voisin jatkaa vähän sitä tarinointia omasta elämästäni. Vuonna 2001 tai 2002 tosin aloittelin niitä maatalouslomittajan hommia. Aluksi aloitin ihan vaan muutamalla lihanauta tilalla, niinkuin varmaan moni muukin lomittaja on tehnyt ja siitä sitten alkoivat tilat pikkuhiljaa lisääntyä. Oli sonni ja emolehmä tiloja, jossain vaiheessa mukaan tuli yksi lammas tilakin, sekä yksi porsitus sikala, mutta jotenkin vaan sikojen parissa en tykännyt työskennellä läheskään niin paljoa kuin nautojen parissa, joten hyvin pian sanoinkin lomatoimistossa, että mieluusti kaikkia muita mutta ei sikatiloja. Empä kovin kauaa kerennyt lomittelemaan pelkästään lihatiloilla, kun menin taas lomatoimistossa avaamaan suuni ja ehdottamaan, että voisinhan minä myös lehmiäkin lypsellä. Eikä aikaakaan kun minua alettiin kouluttamaan lehmiä lypsämään. No siinä sitten jonkin aikaa kiertelin freelanserina missä milloinkin, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntumaan etten haluaisi jatkuvasti opetella uusien tilojen tapoja, kun tahtoi vähän väliä tulla komento johonkin tilalle muutamaksi päiväksi, jossa en ollut koskaan ennen ollut lomittamassa. Siinä sitten lomittaa pari-kolme päivää, että oppii justiin talon tavat ja sitten taas johonkin uuteen paikkaan. Sitten taas lomatoimistossa asiasta juteltiin ja tultiin siihen tulokseen, että kokeillaan kysellä muutamilta tiloilta, olisiko niillä halukkuutta lähteä lomitus renkaaseen ja löytyihän niitä halukkaita riittävästi, joten rengas perustettiin.

Mainitaanpas nyt tähän väliin, että kun niitä töitä tehtiin niin tehtiin myös niitä lapsiakin. Vanhimmat tytöt syntyivät 2002 ja 2003. Jälkimmäinen tyttö kun syntyi, niin täytyy kyllä myöntää että sen jälkeen oli melko rankkaa jonkin aikaa, koska tytöllä meinas olla vähän koliikkia ja hän tahtoi huudella vähän niinkuin joka välissä, varsinkin öisin. Silloin ajattelin, ettei yhtäkään muksua enään, mutta niin niitä on vaan siunaantunut vielä neljä lisääkin.

2007 vuonna sitten tehtiin kotitilallani sukupolvenvaihdos ja vaimoni kanssa alettiin pyörittämään lihanauta tilaa, vanhempieni jäädessä eläkkeelle. Saman vuoden lopulla meille syntyi ensimmäinen poika ja elämä oli mallillaan. Minä kuljin vielä useamman vuoden lomittamassa ja hoidettiin samalla omaa tilaa. Töitä oli vähän vaikka muille jakaa, mutta jotenkin niistä vaan selvittiin. Mutta jatketaan tästä taas uudessa postauksessa.