Emmä tiedä että meneekö se juuri koskaan justiinsa niin kuin on suunnitellut, ei meillä ainakaan. Tänään oli suunnitelmissa käydä perheen kanssa Lapualla Jippii konsertissa, mutta ei viitsittykään lähteä, koska minun mummoni alkaa olla jo melko vanha sekä huonossa kunnossa ja äitini ilmoitti aamulla että mummu ei ole enään jaksanut herätä aamulla. Päätin sitten, että nyt on tärkeämpää käydä katsomassa mummua vielä kun hän hengittää, vaikkei hän siitä luultavasti nukkuessaan mitään tiedä, mutta jääpähän itselle ainakin parempi mieli kun on käynyt katsomassa häntä elämän viime metreillä. Omakin elämäni oli vähältä päättyä jo vuonna 2011, mutta vielä ei ollut minun vuoroni täältä lähteä, vaan Jumalan armosta sain vielä jäädä henkiin, sekä olla osana vaimoni ja lasteni elämää.

Tosin 2007 vuoden lopulla meille syntyi ensimmäinen poika lapsi ja minä isänä olin niin maharottoman ylpeä pojastani. Siinä sitten töitä tehtiin ja eleltiin. Minä kävin aamuin illoin lomittamassa ja päivisin oli hyvää aikaa tehdä oman maatilan töitä. Sitten siinä pikkuhiljaa alettiin uudistamaan konekantaa tilalla, vaihdeltiin traktoreita uudempiin ja tehokkaampiin. Ostettiin myös pyöröpaalain käärijä yhdistelmä, sekä kuivalannan tarkkuuslevitin ja niillä alettiin urakoimaan tilan ulkopuolellekin. Oli myös kylvö, heinänkaato ja karhotus urakointia ja tekemässä kävin kaikkea koneilla mitä vaan ihmiset osasivat pyytää. Suunnitelmissa oli kohta aloittaa uuden lämpöisen vasikkakasvattamon rakentaminen, mutta onneksi emme ehtineet sitä projektia vielä aloittamaan. 2010 vuoden loppupuolella syntyi sitten seuraava poikalapsemme, hän oli lapsemme nro. 4.

21.4.2011 on päivä jonka muistan luultavasti aina. Olin ottanut vastaan urakan, johon kuului rauta runkoisen teollisuus hallin rungon osien kuljetus pisteestä A, pisteeseen B, traktori lavetti yhdistelmällä. Oli muistaakseni seitsemäs kuorma jota lähdin kuljettamaan ja otin 2007 vuonna syntyneen poikani mukaan. Pääsimme kuorman kanssa perille määränpäähän ja käskin poikaani pysymään traktorin ohjaamossa koko ajan kun tyhjäämme kuormaa. Aloitimme toisen miehen kanssa kuorman tyhjäämisen kurottajaa apuna käyttäen. Jostain kumman syystä aloitin aukomaan sidontaliinoja jo ennenkuin toinen mies oli ehtinyt tuomaan kurottajan trukkipiikkejä tarvittavan lähelle lavetilla pystyssä olevia rautaisia noin 1000kg/kpl painavia kattotuoleja. Ja niinhän siinä sitten kävi, että yksi kattotuoleista kaatui minun päälleni katkaisten oikean jalkani vasten lavetin lavan rautaista reunaa. Tipuin siinä rytäkässä lavetin viereen selälleni maahan ja kun siitä sitten havahduin, niin se kattotuoli oli noin 10 cm:n etäisyydellä päästäni, että tässä kohtaa varjelus oli suuri, ettei se kattotuoli osunut päähän. Avomurtuma jalkaan tuli ja molemmat luut poikki, sääriluunpäät olivat kuulemma haavasta törröttäneet (itse en kyennyt katsomaan) ja lähteneet menemään jo vähän limittäin lihasten supistuessa. Hoitohenkilökunnalla olikin täysi työ saada vedettyä jalkaa niin paljon pidemmäksi, että saavat luunpäät taas vastakkain. Sitten alkoikin matka Seinäjoen keskussairaalaan, jossa jalka leikattiinkin vielä samana päivänä ja jonka jälkeen alkoikin erittäin hidas ja sitkeä toipuminen.

Tässä yksi esimerkki siitä kun kaikki ei menekään niinkuin on suunniteltu. Vasikkakasvattamo jäi silloin rakentamatta ja on edelleen rakentamatta, mutta palataan juttuun taas myöhemmin.