Yläasteen jälkeen luin ammattikoulussa ajoneuvoasentajaksi ja kun sieltä tutkintotodistuksen sain, niin ajattelin ettei ikinä enään koulun penkille, mutta koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Nuorempana ei niin hirveästi toi opiskeleminen ole kiinnostanut, mutta nyt kun on ikää jo vähän kertynyt, niin sitä on monesti miettinyt että olisi vaan silloin nuorempana pitänyt panostaa enemmän koulunkäyntiin. Nyt kun on omia lapsiakin, niin niille yrittää vähän väliä painottaa opiskelun tärkeyttä ja että siihen kannattaa panostaa.

Siinä sitten jalan kuntoutuessa kun piti niiden keppien kanssa kävellä liki sen kaksi vuotta, niin tuli kaiken kukkuraksi melkoisen kipeä välilevynpullistuma. Selkä oli niin kipeä, ettei liikkumisesta kertakaikkiaan meinannut tulla mitään pitkään aikaan. Mutta sekin vaiva alkoi ajanmittaan helpottamaan ja elämä hymyilemään, niin paljon että saatiin tekastua siinä yksi lapsi (kun ei niitä juuri vielä ennestään ollutkaan). Siinä sitten jalkaa kuntouteltiin jos jollakin konstilla, muttei tuota enään ikinä entiselleen tule saamaan, nilkkaan on jäänyt liikerajoitusta ja polvi tahtoo kipuilla vähän väliä, mutta itse säären murtumakohta on kyllä parantunut aivan hyväksi.

Sitten vakuutusyhtiö alkoi ehdottelemaan jonkun sortin työkokeiluja tai vaihtoehtoisesti uudelleen koulutusta, koska jalkaa ei entiselleen saada. No minä muutaman päivän asiaa mietittyäni tartuin tarjoukseen ja yhteishaussa laitettiin hakemus vetämään Ilmajoen maatalousoppilaitokseen opiskelemaan agrologiksi. No yllätyksekseni sieltä tuli myöntävä päätös, että minut on hyväksytty opiskelemaan. Sillä tiellä tässä nyt ollaan, opiskelut suurinpiirtein puolessa välissä ja katunut en ole varmaan kertaakaan että tähän ryhdyin. Paljon olen jo tähän mennessä koulussa oppinut uusia asioita ja varmasti vielä paljon tulen oppimaan.

Vähän reilu vuosi sitten syntyi meidän nuorin lapsista ja viime keväänä sääriluun sisältä otettiin se ydinnaula pois, tarkoituksena saada polven kipuilua edes hieman vähemmälle. Operaatio onnistui, mitä ny vähän meinasi tulla takapakkia kun haava tulehtui niin että piti hetken taas maata Seinäjoella saamassa suonen sisään antibioottia ja sen jälkeen syödä vielä kolmen viikon kuuri suun kautta. Mutta saatiin polven kivut edes hieman vähenemään.

Tulevaisuus on vielä avoinna, että mitä tehdään kun koulusta valmistun. Saanko töitä jostakin vai jatketaanko lihakarjan kasvatusta, aika näyttää.